Ihan fiksu kapistus, oikeesti?
Meille tuli tiistai-iltana musta kissa maukumaan ovelle, joskus 12 jälkeen yöllä. Sillä vaikutti olevan ihan älyttömän kova nälkä, ja me ei oltu ennen nähty tota kissaa täällä päin, joten saman tien veikattiin että se on karannu tai heitetty ulos kodistaa. Annettii sille ruokaa ja se soi sen kupin hetkessä tyhjäks, joten sillä tosiaan oli nälkä.
Keskiviikko aamuna se oli vielä meiän takapihan ovella, varmaan senkin takia et annettiin sille ruokaa ja niin. Aateltii sitte laittaa Facebookkii siitä ilmotus, et tällänen kissa pyörii täällä ja kuka mahtais omistaa sen. No, me pistettii. Illemmalla joku soitti äitille (ja senhän puhelinnumero me laitettii siihe julkasuu, et siltä voi kysellä tietoja siitä), mut eihä toi ny kerenny vastaa. Sama numero soitti joskus tunnin päästä ja se ihminen joka soitti, on äitin työkaveri. Olin et jaa, mitähä silläki on asiaa.
Sen työkaveri paljastu sen kissan omistajaks. Sitä kissaa kutsutaan Kaapeliks, ja se on n.6 vuotias. Sillä äitin kaverilla oli just tolloin keskiviikkona synttärit, ja tää Kaapeli oli ollu karkuteillä YLI KUUKAUDEN. Ne on vasta muuttanu tänne Etelä-Suomee pohjosesta päin. Sillä naisella on kolme muuta kissaa, joten kää Kaapeli on sitte neljäs.
Illemmalla se nainen tuli kattoo Kaapeliks kutsuttua kisumirriä, ja totes et se se on. Hän anto meille rahaakin siitä, että oltiin löydetty se ja pidetty huolta, meinaan tää nainen oli jo laittanu toukokuun lopussa ilmotuksia Facebookkiin että kissa kadonnut ja löytöpalkkio.
Mahto olla hyvä synttärilahja - saada Kaapeli takas kotiin! :)
Tositarina siis on. Oon ilonen et Kaapeli pääs kotiinsa takasin. :) Toivottavasti se ei karkaa uuestaan ja oppii menemään takas kotia, ulkokissa kun se on. Alla pari kuvaa kaapelista.
- Mona
